Ohjelma sisältää 122 konkreettista toimenpide-ehdotusta, joilla lisätään vammaisten ihmisten osallisuutta, torjutaan köyhyyttä sekä lisätään koko yhteiskunnan esteettömyyttä. Ihmis- ja perusoikeusnäkökulma on ohjelmassa keskeinen.
Tärkeimpiä tavoitteita ovat
Ohjelmassa esitetään hyvin erilaisia toimenpiteitä eri hallinnonaloilla. Loukkaavaksi koetusta vajaakuntoinen-termistä luopuminen, 112-hätäpalvelun toteuttaminen tekstiviestipalveluna, vammaistutkimusohjelman käynnistäminen ja äänestyspaikkojen esteettömyyden varmistaminen ovat kaikki esimerkkejä konkreettisista toimenpiteistä. Ohjelmaan sisältyy myös useita lainsäädännön muutosehdotuksia, kuten sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden itsemääräämisoikeuden vahvistaminen.
Vastuu vammaispolitiikasta on yhteinen
Suurin osa vammaispoliittisessa ohjelmassa ehdotetuista toimenpiteistä vaatii toteutuakseen asennemuutosta. Vastuu vammaispolitiikasta on yhteinen. "Kielteisiä asenteita vammaisuutta kohtaan on edelleen valitettavan paljon, ja ne ovat usein suurin este vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuudelle," huomautti ministeri Risikko.
Ohjelmassa on määritelty ehdotetuille toimenpiteille vastuutahot, aikataulu ja seurannan toteutus. Viimesijainen vastuu vammaispolitiikasta on valtiolla, mutta kunnilla on erittäin merkittävä rooli toimenpiteiden toteuttamisessa. Sosiaali- ja terveysministeriössä käynnistyy seuraavaksi vammaispoliittisen ohjelman toimeenpano. "Nyt on koottu yksiin kansiin perusteltu näkemys siitä, mitä suomalaisessa vammaispolitiikassa pitää tehdä, kuka sen tekee ja miten edistymistä seurataan. Seuraavaksi on aika toimia," ministeri Risikko totesi.
Lähde: ja Suomen vammaispoliittinen ohjelma 2010-2015