25.3.2011 Kilpailutetut asumispalvelut eivät mahdollista ihmisarvoista ja yksilöllistä asumista kehitysvammaisille. Laitoksia lakkautetaan, mutta kunnat ovat nihkeästi lähteneet kehittämään korvaavia asumispalveluita. Ihmis- ja perusoikeuksista ja niitä polkevasta hankintalaista keskusteltiin vilkkaasti Kehitysvammaliiton ja Kehitysvammaisten palvelusäätiön järjestämässä Yksi naapureista –konferenssissa 23.3.2011.
Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille vaikka ne edellyttäisivät erikoistoimenpiteitä. Turvaamalla kehitysvammaisille henkilöille yksilölliset asumismuodot ja tarpeellinen tuki, turvataan heille samalla perus- ja ihmisoikeudet. Hankintalain mukaan kilpailutetut palvelut ovat johtaneet asumis- ja tukipalveluihin, jotka toimivat alhaisilla resursseilla eivätkä näin voi turvata riittävän yksilöllisiä palveluita kehitysvammaisille.
Suomessa yli 2000 kehitysvammaista asuu laitoksissa vaikka laitosten lakkauttamisesta on puhuttu pitkään. Lakkauttamista jarruttaa korvaavien asumis- ja tukipalveluiden hidas kehittyminen. ”Suomessa on ammattitaitoa ja keinoja yksilöllisten asumismuotojen toteuttamiseen, mutta todellinen tahto puuttuu”, kiteyttää Asuntoneuvos Rauni Hynynen Ympäristöministeriöstä.
Tammikuun 2010 lopussa tehty valtioneuvoston periaatepäätös kehitysvammaisten asumisen järjestämisohjelmasta pyrkii vähentämään tuntuvasti kehitysvammaisten laitosasumista muuttamalla sitä yksilöllisiksi asumismuodoiksi ja tarvittaviksi tukipalveluiksi. Tämä edellyttää poliittista sitoutumista ja työtä viranhaltijatasolla. Yhteistyö kuntien, palveluntuottajien ja asiantuntijoiden kanssa on oleellinen osa isoa ja haastavaa prosessia.
Yksilölliset ratkaisut eivät ole sen kalliimpia
Kehitysvammaisten asumispalveluiden kehittäminen edellyttää yhteistyötä palveluntuottajien ja ammattihenkilöstön kanssa. Yhteistyötä asukkaan omaisten kanssa myös korostetaan, koska omaisilla on usein sellaista kokemustietoa asukkaan tarpeista, jota hoitohenkilökunta ei tunnista. Asukkaan ja omaisten mukanaolo jo suunnitteluvaiheessa parantaa yksilöllisten tarpeiden toteutumista.
Kuntia pitäisi rohkaista kokeilemaan ja ottamaan riskejä asumismuotojen kehittämiseksi ja yksilöllisten tarpeiden huomioimiseksi. Asumispalveluja mietittäessä täytyy korostaa yksilöllisen tuen lisäksi sisältöä ja laatua. Tutuin ja turvallisin tapa tuottaa palveluita ei ole välttämättä kustannustehokkain. Yksilölliset ratkaisut eivät tule kalliimmiksi, kun ne ovat suunniteltu järkevästi.
”Asennemuutos on asumispalveluiden kehittämisessä tärkeässä roolissa, niin ammattihenkilöstön kuin naapuruston suhtautumisen parantamisella mahdollistettaisiin kehitysvammaisille yhdenvertainen osallistuminen”, korostaa valtiosihteeri Eeva Kuuskoski.
Kira Enberg