Vammaisten naisten kohtaamasta väkivallasta kaivataan lisää tietoa

Tästä tärkeästä vaietusta aiheesta keskusteltiin 10.3.2011 Valtakunnallisen vammaisneuvoston, THL:n, Invalidiliitto ry:n ja Vammaisjärjestöjen naisverkoston järjestämässä Vammainen nainen ja väkivalta –seminaarissa. Seminaarin puheenvuoroissa tuli ilmi väkivallan tunnistamisen vaikeus vammaisten henkilöiden elämässä. Tukitoimet ovat myös puutteelliset ja vaikeasti saavutettavat. Vammaisiin kohdistuva väkivalta tulee huomattavan usein läheisen henkilön tai hoitohenkilökunnan taholta.

• Väkivalta ja sillä uhkailu on aina vakavaa ja uhria haavoittavaa, puolustautuminen saattaa olla varsinkin vammaisilla naisilla mahdotonta”, totesi avajaispuheen pitänyt oikeusministeri Tuija Brax.

Väkivalta ilmenee monin eri tavoin ja kynnys avun hakemiselle on hyvin korkea, myös avun saaminen väkivaltaa kohdanneille vammaisille naisille ja tytöille on haastavaa. Turvakoteihin tai palvelupisteisiin ei ehkä pääse hissittömyyden vuoksi tai tukitoimia ei ole saatavilla vaihtoehtoisilla kommunikointimenetelmillä.

• ”Vammaista naista ei pidetä kovin uskottavana hänen tehdessään rikosilmoitusta väkivallasta. Internetissä tarjottavat tukipalvelut väkivallan uhreille ovatkin parhaiten saavutettavissa sekä mahdollisuus anonyymiyteen madaltaa kynnystä avun hakemiselle, siksi näiden rahoituksen jatkuvuus tulisi turvata”, Invalidiliiton naistyöryhmän sihteeri Pirkko Justander kehotti.

Naisten tietämys oikeuksistaan tulee turvata

Projektipäällikkö Minna Piispa THL:stä korosti, että naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelman periaatteet: väkivallan ehkäisy, uhrin suojeleminen sekä rikoksentekijän saattaminen vastuuseen teoistaan, ovat tärkeimpiä myös vammaisten naisten kohdalla. Piia Puu Oksanen Amnesty Internationalista ehdotti, että rikoslakia pitäisi uudistaa siltä osin, että vammasta johtuvia olosuhteita ei koskaan tulkittaisi rikosta lieventäviksi tekijöiksi.

Niin pitkään kun vammaisten kohtaamaa väkivaltaa ei myönnetä, ei sitä voida ehkäistä eikä tutkia. Suomessa kaivattaisiin lisää tutkimustietoa vammaisten kohtaamasta väkivallasta sekä ammattitaitoisempaa suhtautumista väkivaltaa kokeneiden kohtaamiseen. Väkivallan tunnistamista pitäisi myös parantaa ja vammaisia naisia ja tyttöjä tulisi rohkaista kertomaan kokemuksistaan. Tulisi myös varmistaa, että heillä on tietoa oikeuksistaan.

• ”Asia on vaikea asianomaiselle kuin ammattihenkilöstöllekin, muutoksen pitäisikin kohdistua asenteisiin”, kiteyttää Minna Piispa.

Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelma löytyy kokonaisuudessaan täältä .

Kira Enberg