Uutisia » Lisää uutisia... » Ajankohtaista 2009

Kuuleeko kukaan kun köyhä on vammainen?

Valtiosihteeri Ilkka Oksala otti avauspuheenvuorossaan esiin keskeisiä vammaisten köyhyyttä aiheuttavia syitä. Oksala toi esiin työn merkityksen köyhyyden ehkäisemisessä ja totesi, että vammaisten työsuhteet ovat usein lyhyitä ja tilapäisiä. Yhteiskunta ei edes odota vammaisilta työpanosta työelämässä – kun henkilö luokitellaan 16-vuotiaana vammansa takia eläkeläiseksi, on elinikäisen köyhyyden ja ulkopuolisuuden yhtälö valmis. Jotakin olisi tehtävä yhteiskunnassamme vallitsevalle asenneongelmalle, joka estää näkemästä vammaisten ihmisten resursseja ja osallistumisen mahdollisuuksia. Oksala näki työmahdollisuuksien lisäämisen ja kannustinloukkujen purkamisen yhtenä vammaisten köyhyyttä estävänä keinona. Köyhyyden ja ongelmien kumuloitumisen estämistoimenpiteenä Oksala piti jo tulossa olevaa takuueläkettä, lisäkonsteiksi hän esitti palvelumaksujen alentamista ja vuosittaista tarkistamista sekä lääkekorvausten omavastuun alentamista. Palvelut ovat vaikeavammaisten ihmisten itsenäisyyden perusta, niistä ei saisi muodostua lisää maksuja palvelun tarvitsijoille. 

Jouko Karjalainen Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksesta toi puheenvuorossaan esiin tilastotietoa vammaisten henkilöiden toimeentulosta ja työllistymisestä. Vammaisten valtionveronalaiset tulot jäivät alle kahteen kolmasosaan muun väestön tulotasosta. Erityisen heikossa asemassa ovat työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat vammaiset, joiden osuus kaikista vammaisista oli vuonna 2002 hämmästyttävän suuri, noin 85 %.                 
Jussi Lindevallin puheenvuorossa päästiin tilastoista tosielämään. Lindevall laittoi keskustelussa itsensä peliin ja havainnollisti vaikeavammaisen ihmisen taloudellista tilannetta omasta kokemuksestaan käsin. Lindevall piti itseään vielä kohtuullisen hyväosaisena, sillä korkeasti koulutettuna henkilönä hänellä on taitoa ja tietoa erilaisista tuista sekä selvä käsitys omista oikeuksistaan.

Invalidiliiton sosiaaliohjaaja Pirkko Justander toi puheenvuorossaan ”Iltalehti vai appelsiini” esiin sekä tilastotietoja että pienituloisen vammaisen arkeen liittyviä valintoja. Vuonna 2004 alle 65-vuotiaita pelkällä kansaneläkkeellä toimeentulevia ihmisiä oli 48 900, suurin osa näistä ihmisistä on vaikeavammaisia. Kansaneläkkeellä sinnittelevän tuloihin nähden palvelu- lääke- ja kuljetuspalvelumaksut ovat kohtuuttoman korkeita. Kansaneläkkeen lisäksi voi kyllä saada asumistukea, mutta Kelan korkeampien hoitotukien saaminen onkin jo mutkikkaampi ja byrokraattisempi juttu. Ylimmän hoitotuenkin avulla tulot kapuavat hädin tuskin minimi toimeentulon rajoille. Justander valotti esimerkkien avulla vähätuloisen vammaisen ihmisen arkea. Kuinka moni meistä joutuu miettimään ostaako iltalehden vai appelsiinin, tahi ostaakko lääkkeitä vai leffaliput? Köyhyys vaikuttaa vammaisen ihmisen elämään kokonaisvaltaisesti - toiseus ja ulkopuolisuus tuplaantuvat niukan toimeentulon vuoksi.

VTM, tutkija Anna Kuurnari esitteli ”Lääkkeitä vai ruokaa”- puheenvuorossaan Suomen EAPN:n köyhyys ja terveystyöryhmän sekä Kirkkohallituksen keräämää aineistoa suomalaisten köyhyyskokemuksista. Viimeisenä puheenvuorona Kirkkohallituksen diakoni Irene Nummela puhui kehitysvammaisten puolesta, jotka eivät itse pysty ajamaan oikeuksiaan ja joista moni elää köyhyysrajan alapuolella.

Tilaisuudessa puheenjohtajana toiminut vammaisneuvoston pääsihteeri Sari Loijas tiivisti puheenvuorojen keskeiset ajatukset ja piti vilkkaan keskustelun hallittuna. Ainakin keskiviikkona kuultiin köyhiä vammaisia. Puheista pitäisi vielä päästä pidemmälle – liian usein yhteiskunnassamme ajatellaan köyhyyden johtuvan elämänhallinnan ongelmista. Köyhyys on kuitenkin usein ihmisen valinnoista riippumaton asia.  Ja valitettavan monien vaikeavammaisten ihmisten kohdalla köyhyys on arkipäivää.

Järjestäjät: Taide, tiede ja köyhä kansa ry, Elämäntapaliitto ry, THL, KDY, Camera OBS, Helsingin sosiaaliviraston Eteläinen sosiaaliasema, Suoja-Pirtti ry

 Tutustu keksustelutilaisuuden ohjelmaan vapa.infon menovinkeissä.