Pääsy kielletty!

29.1.09. Poiskäännyttämisen politiikkaa ja sosiaaliturvaa käsitellään artikkelikokoelmassa (Pääsy Kielletty!) sosiaalipalveluasiakkaan näkökulmasta.

Analyysia käydään maailmankirjallisuuden, elokuvien sekä käytännön sosiaalipolitiikan kautta. Kirjan punaisena lankana kulkee poiskäännyttämisen eri muodot, joita tarkastellaan yksilöille koituvien seurauksien valossa, mutta myös yhteiskunnallisena ongelmana syrjäytymistä tuottavana seikkana.

Nurinkurinen palvelujärjestelmä

Sosiaalipalvelujen järjestelmän ristiriitaisuus ja 1990-luvun lamanhoidon myötä asiakkaiden on ollut lähes mahdotonta saada apua vaikeassa elämäntilanteessa. Palvelujärjestelmä itsessään toimii nurinkuristesti. Auttamaan luotu palvelu keskittyy sylkemään sosiaalipoliittisten toimenpiteiden kohteet ulos järjestelmästä. Vääristyneitä toimintatapoja kuvaa pallottelu, ulossulkeminen ja käännyttäminen. Viimeksi mainitussa tapauksessa kyse on järjestelmän sisällä tapahtuvasta neuvonpidosta, jossa päätetään ketkä jäävät ulkopuolelle ja millä kriteereillä loput pääsevät palvelujen piiriin. Tällainen uloslukeminen tapahtuu hienovaraisesti, abstraktilla tasolla yhteiskunnan rakenteissa ja instituutioissa enemmistön ja menestyvien ihmisten eduksi. Toisin sanoen joitakuita syrjitään.

Pääseekö kepeillä päihdekatkolle?

Liikuntarajoitteisuus, rollaattori tai sauvat voivat estää päihdekatkohoitoon pääsemisen. Päihdeongelma jää hoitamatta. Hoitopaikoissa liikkuminen voi olla mahdotonta. Tällainen rakennetun ympäristön este on palvelujärjestelmässä hyväksyttyä. Kun eri syistä fyysisesti vammautuneet päihteiden käyttäjät jäävät suosiolla kotiin, heitä ei päihdepalveluissa näy. Tästä on lyhyt matka siihen virheelliseen kuvitelmaan, ettei tarvettakaan ole.

Huono-osaisuus esteenä

Samankaltaisia lähes mahdottomaksi muodostuvia kynnyksiä syntyy virka-aikapakosta, päihteettömyysvaateista tai kotiosoitteeseen byrokratiasta. Asunnottomana on erittäin vaikea päästä eteenpäin. Jos ei pysty osoittamaan vakinaista osoitetta, ei palvelujakaan saa. Tästä seuraa se, että vakavimmin syrjäytyneet syrjäytyvät entisestään, jo kasautuneet ongelmat johtavat pattitilanteeseen. Erikoista tässä on se, että ongelmien päällekkäisyys ja huono-osaisuus estävät avun saannin. Kenelle palvelut ovat todellisuudessa tarkoitetut?

Yhtä lailla sosiaalipäätösten pallottelu ja viivästyttäminen monimutkaisine lomakesäätöineen on yksi tapa olla antamatta apua. Kuukausiksi venyvä toimeentulotukipäätös on yksilön elämän kannalta yksinkertaisesti kohtuuton, vaikka nimenomaan oli tarkoitus vastata perustarpeisiin. Ohjeellinen kahden viikon käsittelyaika ei juuri koskaan toteudu.

Retoriikkaa vai perusoikeuksia?

Aktivoinnin ja kannustamisen kielikuviin piilotettu pois potkimisen haarniska sotii perustuslakia vastaan. Perustuslain mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus ihmisarvoiseen elämään. Avustusluukkujen päätepysäkkinä ovat vapaaehtoisvoimin toimivat avustusjärjestöt. Ne ovatkin keskittyneet auttamaan niitä, jotka ovat jo kulkeneet virallisen palvelujärjestelmän halki saamatta riittävää tukea vaikeassa elämäntilanteessaan. Oikeus ei tässä sivistysvaltiossa toteudu edes kohtuullisella tasolla.

Pääsy kielletty!

Poiskäännyttämisen politiikka ja sosiaaliturva

toim. Sakari Hänninen, Jouko Karjalainen, Kirsi-Marja Lehtelä. Stakes 2007.

Annika Treuthardt