”Yksilöllinen ja saumaton hoito avainasemassa vammaisen asiakkaan päihdehoidossa”

3.8.2009

Järvenpään sosiaalisairaalassa hoidetaan vuosittain kymmeniä vammaisia tai liikuntarajoitteisia asiakkaita. ”Vammaisten asiakkaiden kohdalla toiminnallinen terapia, apu ja tuki korostuvat. Tärkeää on myös tukea psyykkistä puolta, esimerkiksi motivoida ja kannustaa asiakasta hyväksymään uusi elämäntilanne, jos hän on vastikään vammautunut”, sanoo kuntoutuspäällikkö Tanja Laurila

Vammaiset ja liikuntarajoitteiset asiakkaat on Järvenpään sosiaalisairaalassa huomioitu erilaisin esteettömyysratkaisuin ja järjestelyin. Sairaalaosastoilla on joka kerroksessa inva-huone ja hissit sekä ovet on rakennettu niin, että pyörätuolin kanssa pääsee kulkemaan. Myös päivätoiminnan osalta toimintapajalla on omat tilat liikuntaesteisille. Avustajan tai tulkin kanssa osastoille voi myös tulla.

- Meillä on myös jonkin verran apuvälineitä saatavana ja jos jotain ei ole, pyrimme hankkimaan ne esimerkiksi asiakkaan paikkakunnan terveyskeskuksesta tai sairaalasta, Tanja Laurila toteaa.

Hänen mukaansa tyypillinen asiakasryhmä ovat liikuntarajoitteiset, esimerkiksi suonensisäisiä huumeita käyttäneet, joiden raaja on amputoitu.

- Jos on vastikaan vammautunut, hoidetaan fyysinen puoli ensin jossain toisessa kuntoutuslaitoksessa parempaan kuntoon ja sen jälkeen vasta tullaan tänne päihdekuntoutukseen. Ympärivuorokautista apua, esimerkiksi sairaanhoitajaa rinnalle emme pysty järjestämään, joten on tärkeää, että vammaa on jo hoidettu toisaalla. Vammaisia asiakkaita tulee meille myös katkon kautta samaan tapaan kuin muitakin, Tanja Laurila sanoo ja jatkaa.

- Usein tilanne on se, ettei asiakas ole vielä ehtinyt hyväksyä uutta tilannetta, esimerkiksi elämää pyörätuolissa ja hän tarvitsee ennen kaikkea motivointia ja kannustamista tilanteen hyväksymisessä.

Vammaisten asiakkaiden kohdalla korostuu Laurilan mukaan usein toiminnallinen kuntoutus. Vammainen asiakas tarvitsee esimerkiksi toimintaterapiaa ja fysioterapiaa enemmän. Myös erilaiset arjen hallintaa tukevat ryhmät ovat suosittuja. Tarpeiden mukaan tarjolla on myös esimerkiksi vuorovaikutusryhmiä ja musiikkiterapiaa.

- Osana toiminnallista kuntoutusta tehdään koko ajan arviointityötä, psyykkisen ja fyysisen toimintakyvyn arviointia, jotta löydettäisiin oikeanlainen jatkohoitopaikka. Yksilöllisen ja saumattoman hoitoketjun luominen on tärkeä tavoite koko hoitojakson ajan.

Hoitojaksojen pituudet vaihtelevat kuukaudesta puoleen vuoteen. Jos asiakas siirtyy hoitojaksolta vielä asumisvalmennukseen, voi koko hoitojakson pituudeksi tulla vuosi tai enemmän.

- Asumisvalmennus sijaitsee vanhassa rakennuksessa, jonne ei esimerkiksi pyörätuolilla pääse, mutta meillä on ollut esimerkiksi kyynärsauvojen kanssa kulkevia asiakkaita.

Asumisvalmennuksessa harjoitellaan arjen taitoja ja arvoidaan toimintakykyä. Tavoitteena on varmistaa oikeanlainen jatkosijoitus, on se sitten omaan asuntoon, kuntoutusjaksolle tai tukiasuntoon.

Laurilan mukaan vamman tai liikuntarajoitteen lisäksi asiakkailla voi olla useanlaisia diagnooseja, esimerkiksi alkoholidementiaa ja ADHD:ta.

- Silloin tällöin meille ohjautuu alkoholidementikkoja eikä kaikilla välttämättä ole vielä edes diagnoosia. Alkoholidementikkojen kohdalla teemme neuropsykologisia testejä ja kuntoutus räätälöidään toimintakyvyn mukaan. Oikean jatkohoitopaikan löytäminen on ensiarvoisen tärkeää.

- Myös ADHD on tyypillinen diagnoosi ja siihen on täällä varauduttu esimerkiksi kouluttamalla henkilökuntaa. Toimintaterapeuttimme on saanut ADHD-coaching –koulutuksen ja pystyy antamaan ohjausta ja valmennusta ADHD-oireileville asiakkaille elämänhallinnan kysymyksissä.

Järvenpään sosiaalisairaalassa oli vuonna 2008 hoidossa yhteensä 400 potilasta 71 eri kunnasta. Keskimääräinen hoitoaika oli 26 vuorokautta. Miehiä oli 66 prosenttia asiakkaista ja naisia 34. Suurin ikäryhmä olivat 30–39 -vuotiaat. Suurella osalla hoitoajan päädiagnoosi oli alkoholi- tai opioidiriippuvuus. Valtaosalla (62 %) suunniteltu ensisijainen jatkohoitopaikka oli päihdehuollon avohoito.

- Näin oli myös vammaisilla asiakkailla. En näe estettä, miksi vammaista asiakasta ei voisi hoitaa myös avohoidossa.